Kansainvälistä kulttuurisen monimuotoisuuden päivää vietetään vuosittain 21. toukokuuta. Tämä YK:n perustama merkkipäivän tarkoitus on korostaa maailman kaikkein haavoittuneimpien kulttuurien säilyttämisen tärkeyttä, kulttuuripolitiikan tarvetta ja kannustaa meitä elämään paremmin yhdessä erilaisista kulttuuriperinteistä huolimatta. Täsmälleen Lika Olikan päivittäisen työn mukaisesti. Mitä enemmän näkökulmia, sitä parempi.
Ensimmäinen askel Lika Olika-menetelmässä on NÄKEMYS. Siinä on kyse pysähtymisestä ja itsensä katsomisesta peiliin ymmärtääkseen kuka itse on, mistä tulee, mitä perinteitä ja ennakkoluuloja kantaa mukanaan ajattelemattaankin, mitä pelkää, mitkä edellytykset meillä on muihin verrattuna ja miksi käyttäydymme ympärillämme olevia ihmisiä kohtaan niin kuin käyttäydymme. Yksinkertaisesti niitä näkemyksiä, jotka osoittavat meidän olevan ihmisiä, joilla on monia puolia ja monia tapoja, joilla kehittyä. Ymmärtämällä itseämme voimme oppia ymmärtämään myös muita. Olemme kaikki samanlaisia erilaisia, on vain kyse siitä, mistä (kenen) perspektiivistä katsomme. Kulttuuriperinteet ja tavat, joilla ilmaisemme itseämme luovat yhteenkuuluvuutta, mutta luovat myös kuiluja ihmisten välille. ”Me” ja ”he”. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luonnostaan skeptinen – joskus jopa pelokas – sellaista kohtaa, jota ei tunnista. Siksi meidän tulee olla tietoisia tästä ominaisuudesta oppiaksemme avautumaan ja olemaan uteliaita meille vieraista asioista sen sijaan, että välinpitämättömyyttämme käännämme selkämme.
Yhdistyneitten kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö, UNESCO, kirjoittaa näin vuonna 2005 tekemässään yleissopimuksessaan, jonka tarkoitus on suojata ja edistää aineetonta kulttuuriperintöä:
Aineettomalla kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan niitä monia muotoja, joilla yhteisöt ja ryhmät ilmaisevat kulttuuriaan. Nämä tavat leviävät ryhmien ja yhteisöjen sisällä ja niiden välillä. Kulttuurinen moninaisuus ei näyttäydy vain niissä eri muodoissa, joissa ihmisyyden kulttuuriperintö esiintyy, rikastuu ja välittyy kulttuuriesiintymien ansiosta, vaan myös taiteellisen luomisen, tuotannon, levittämisen, jakelun ja käytön eri tavoin, käytetyistä keinoista ja tekniikasta riippumatta.
Eli siis suurin osa meidän ihmisten käyttämistä kommunikaatiotavoista, joilla luomme erilaisia tarinoita, kuvailemme maailmaamme ja historiaamme. Yksi edellytyksistä kertomiselle ja kulttuurin luomiselle on ilmaisuvapaus, kysymys, joka on demokratian korkea prioriteetti. Jokaisen ihmisen henkilökohtaiselle kehitykselle on ratkaiseva askel nähdä ja ymmärtää etteivät omat perinteet, tavat nähdä asioita, tavat puhua ja dokumentoida asioita ole ”oikein”, vaan vaihtoehto monien muiden joukossa. Ja juuri siitä maailman tarjoamasta valtavasta kulttuurisesta moninaisuudesta meidän tulee olla kiitollisia ja inspiroituneita. Mitä enemmän näkökulmia saamme, sitä rikkaammiksi tulemme.